Leer Suomalaisen teatterin historia 3: Nousuaika, 1879-93. online gratis (en finés)

"Suomalaisen teatterin historia 3" by Eliel Aspelin-Haapkylä is a historical account written in the early 20th century. This volume appears to chart the progress of Finnish theater during the period of 1879 to 1893, focusing on its development, key players, performances, and the cultural significance of theater in Finland during that time. The book likely covers notable figures, specific productions, and the interplay between theater and the rise of Finnish nationalism. At the start of the book, the narrative reflects on the transition from opera to spoken theater in Finland, specifically noting the positive atmosphere among theater enthusiasts following the conclusion of the opera season in 1879. Correspondence reveals the successful performances and enthusiastic reception of plays like "Jane Eyre," highlighting the growing appreciation for Finnish theater among the public, including audience diversity. Additionally, the text captures the contributions of individuals like Emilie Berg

Así empieza

Kahdeksas näytäntökausi, 1879-80.

Edellinen jakso kertomustamme päättyi Suomalaiselle oopperalle
omistettuihin jäähyväissanoihin. Aikalaiset eivät kuitenkaan tienneet,
että teatteri tästä lähtien oli käsittävä ainoastaan puhenäyttämön,
eikä siis näytäntökauden loppuessa keväällä 1879 havaittu mitään
alakuloisuutta sen ystäväpiirissä. Päin vastoin oli, kaikesta päättäen,
mieliala reipas ja luottavainen. Ja olihan siihen aihettakin. Oopperan
viimeinen näytäntösarja oli jättänyt jälkeensä kauniita muistoja ja
puheosastokin oli tehnyt hyvän vaikutuksen. Ensi kerran se oli
näytellyt Helsingissä yhtä mittaa kolme kuukautta ja ensi kerran
Bergbom oli voinut panna koko aikansa ja voimansa sen johtoon, ja tulos
oli ollut ilahduttava: näytännöt olivat alkaneet vetää Arkadiaan paitse
varsinaista yleisöään ennen välinpitämättömiäkin, ruotsalaisia
katsojia.

Tämän saamme tietää Emilie Bergbomin kirjeistä veljelleen, joka
toukokuun keskivaiheilla oli lähtenyt ulkomaille. Siten hän 27/5
kirjoittaa Jane Eyrestä:

"[Ida] Aalberg menestyy suuremmoisesti. B. O. Schauman sai pyhänä
Nordenstamin teatteriin, ja ukko ihastui niin, että hän seisoi
paikallaan viime hetkeen ja taputti käsiään ja kumarsi, aivan niinkuin
Trapp ennen muinoin Frankenfeltille. Hän lähetti kysymään, esiintyykö
Aalberg vielä -- tämä oli 'yhdellä hyökkäyksellä valloittanut hänet'.
Kaikki kolme kertaa on meillä ollut vallan hyvä huone, mitä tyytyväisin
yleisö, kättentaputuksia ja esiinhuutoja sekä kukkia Aalbergille joka
ilta. Hän onnistuukin oikein hyvin, mutta melkein enemmän ilahduttaa
minua Leinon menestys. Kahdessa ensimäisessä näytöksessä hän
näyttelee erittäin hyvin; kolmannessa hän sentään on heikko ja
lemmentunnustuksessa hyvinkin heikko. Kyllä meidän täytyy ponnistaa
voimiamme saadaksemme hänet ensi vuonna ulk

… sigue leyendo gratis en el lector inmersivo de Mirrow.