Leer Elämän hawainnoita 03: Suku=ylpeys; Tahdon woima online gratis (en finés)

"Elämän hawainnoita 03: Suku=ylpeys; Tahdon woima" by Pietari Päivärinta is a historical novel written in the late 19th century. The story is set against the backdrop of early 19th century Finland, focusing on themes of national pride, honor, and personal sacrifice during a time of impending conflict with Russia. The characters navigate complex relationships, particularly the bond between Heikki, a young man embroiled in patriotic fervor, and Liisa, a soldier's daughter whose strength and convictions are put to the test. The opening of the novel introduces a lively market scene in Oulu during the autumn of 1807, where the tension of potential conflict with Russia looms over the festivities. Among the crowd, we meet Heikki and Liisa, who engage in spirited discussions about bravery and defense of their homeland, leading to a playful yet competitive exchange. Shortly after, an unexpected incident occurs when a drunken horseman causes chaos, leaving Heikki injured. As he recuperates, he

Así empieza

Oli wuoden 1807 syksy. Oulussa oli silloin markkinat mihin oli
kokoontunut wäkeä maamme kaikilta kulmilta, kuten tawallista on. Tieto
Wenäjän hankkeista rynnätä Suomeen oli jo huhuna lewinnyt kansankin
korwiin, ja siitäkös oli kaikilla puheen ja miettimisen aihetta.

Keskellä toria nähtiin parwi iloisia poikia, jotka päin yhteen
seisoiwat ja wilkkaasti keskusteliwat jostakin asiasta; iloinen raitis
nauru purskahti wälisti puhujain huulilta ja olipa tuo nauru joskus
niin woimallinen, että oli potkaista päästäjänsä seljälleen.

Kun pojat tuossa niin iloisesti haasteliwat, tulla tepasteli parwi
tyttöjä poikia kohden; pojat eiwät huomanneet heidän tuloansa, niin
oliwat he kiintyneet puheeseensa. Kun tytöt tuliwat poikien kohdalle,
seisahtuiwat he, ikäänkuin kuunnellaksensa heidän puhettansa.

"Jos wain wenäläinen on niin rohkea, että uskaltaa tulla meidän
maahamme, niin näissä kämmenissä hieromme me hänet yhtä pehmeäksi kuin
naurispaistikaisen", sanoi tyttöjen juuri seisahtuessa eräs
pitkänsolakka, walkotukkainen ja sinisilmäinen poika nyrkkejänsä
puristellen.

"Wenäläiset eiwät ole juuri niin helppoja wanutettawia, sen he owat
useammasti kuin kerran toteen näyttäneet; enempää kuin kewytmielisiä
sanoja tarwitaan woimallista wihollista wastustaessa", sanoi etewin
tyttöparwesta, ja niin oliwat tytöt sekaantuneet poikien keskusteluun.

Poikaparwi pyörähti nyt tyttöihin päin; he huomasiwat kauniin
sukupuolen olewan heidän wastustajansa.

… sigue leyendo gratis en el lector inmersivo de Mirrow.