Leer Ylösnousemus I online gratis (en finés)

"Ylösnousemus I" by Leo Tolstoy is a novel written during the late 19th century. The book lays the groundwork for an examination of morality, justice, and societal roles through the character of Katjusha Maslova, whose tragic life story reveals the challenges faced by women in a morally complex world. The opening of the novel introduces Katjusha Maslova at a significant turning point in her life. Escorted to court, she is described as a former bonding servant to well-off women, now caught in the harsh realities of her past transgressions, while the setting contrasts the beauty of spring outside with the oppressive, foul air of the prison corridors she navigates. The narrative hints at her backstory, detailing her tragic upbringing, romantic entanglements, and systemic failures that lead her to a life of desperation. We see the broader societal implications reflected through the characters surrounding her, like Prince Dmitry Nehljudof, who will play a pivotal role in her life, introdu

Así empieza

Vaikka ihmiset, keräännyttyänsä sadoin tuhansin pienoiselle
pinta-alalle, tekivätkin parastaan tärvelläkseen sitä maata, jonka
päällä tunkeilivat; vaikka he laskivatkin tämän maan kivillä, ettei
siinä mitään kasvaisi, vaikka nyhtivät juurineen ylös jokaisen ruohon,
joka pyrki esille, vaikka savuuttivat ilman kivihiilen ja naftan
käryllä, vaikka typistelivät puunsa luonnottoman muotoisiksi ja
karkoittivat näkyvistä kaikki eläimet ja linnut;--kevät oli sentään
kevättä kaupungissakin. Aurinko paistoi, ruoho, saatuaan kasvun vauhtia,
vihersi kaikkialla, missä sitä ei oltu irtinyhdetty, ei ainoastaan
bulevardien penkereillä, vaan katukivienkin välissä, ja koivut,
poppelit, tuomet puhkesivat liimaisiin, tuoksuviin lehtiinsä, lehmukset
paisuttivat halkeilevia nuppujansa. Naakat, varpuset ja kyyhkyset
keväiseen tapaansa jo rakentelivat iloiten pesiänsä ja kärpäset
surisivat auringon lämmittämillä seinillä. Iloissaan olivat niin kasvit
kuin linnut, hyönteiset ja lapset. Ainoastaan suuret, ainoastaan
täysikäiset ihmiset--ne yhä herkeämättä pettivät ja kiusasivat sekä
itseään että toisiaan. Ihmiset eivät ajatelleet pyhäksi ja tärkeäksi
sitä, että nyt oli tämmöinen kevätaamu, ei tätä jumalan maailman
kauneutta, joka on annettu kaikkien olentojen onneksi,--kauneutta, joka
herättää rauhan, sovinnon ja rakkauden tunteita, vaan pitivät pyhänä ja
tärkeänä sitä, minkä olivat vaan itse keksineet hallitakseen ja
vallitakseen toisiansa.

Niinpä lääninvankilan konttorissa ei pidetty pyhänä ja tärkeänä suinkaan
sitä, että kaikille eläimille ja ihmisille on annettu kevään sulous ja
ilo, vaan pidettiin pyhänä ja tärkeänä, että eilisiltana oli saapunut
numeroitu, sineteillä ja virallisilla alkukoristuksilla varustettu
paperi, jossa käskettiin kello 9:ksi aamua, tänä 28 p:nä huhtikuuta,
tuomaan o

… sigue leyendo gratis en el lector inmersivo de Mirrow.