Leer Valitut teokset 1910-1922 online gratis (en finés)

"Valitut teokset 1910-1922" by Eino Kaila is a collection of selected works encompassing various literary and philosophical writings from the early 20th century. The book likely reflects a period marked by significant intellectual and cultural shifts, as it includes discussions on national literature alongside analyses of contemporary philosophical thoughts. Among the themes explored, the collection presents varying perspectives on human experience, societal norms, and existential inquiries, suggesting a thorough examination of the human condition influenced by the philosophies shaping that era. The opening of the text introduces Maria Jotuni's novella "Arkielämää," which paints a vibrant picture of rural life in Finland through sharp observations of everyday events. The narrative follows the character "pappi" Nyman, a wandering priest who, despite his dire circumstances, brings warmth and wisdom to the humble homes he visits. His presence evokes profound reflections on human nature,

Así empieza

Ymmärryksen tehtävä on ohjata meidän toimintaamme. Mutta toiminnassa
kiinnittää harrastustamme päämäärä; välikappaleet merkitsevät vähän,
kunhan vain se saavutetaan. Tästä johtuu, että olentomme
kokonaisuudessaan ojentuu kohti toteutettavaa päämäärää, mutta siitä
johtuu myös, että me selvästi käsitämme ainoastaan toiminnan
loppupään, jossa aktiivisuutemme asettuu lepoon. Sensijaan itse
toiminnan varsinaiset liikkeet joko jäävät tajunnastamme pois tahi
saapuvat siihen vain aivan hämärinä. Ottakaamme esimerkiksi aivan
yksinkertainen toiminta: käden liike. Minne joutuisimmekaan, jos
meidän ennakolta täytyisi kuvailla kaikki siihen sisältyvät
jännittämiset ja kokoonvetämiset tahi vaikka vain yksitellen havaita
ne sillä aikaa kuin toiminta tapahtuu. Ymmärryksemme asettuu heti
kohta loppupäähän; se luo kuvan, kaavamaisen ja yksinkertaistutetun,
toiminnasta, jonka se ajattelee jo suoritetuksi. Ymmärryksemme ei
siis aktiivisuudesta kuvaile muuta kuin saavutettavat päämäärät, s.o.
lepokohdat. Meidän aktiivisuutemme siirtyy hyppäyksittäin päämäärästä
toiseen, vanhasta lepokohdasta uuteen, mutta älymme kääntyy mikäli
mahdollista poispäin paraillaan tapahtuvasta liikkeestä katsellakseen
vain jo suoritetuksi ajatellun liikkeen ennakkokuvaa.

Mutta kaikki todellisuus on liikettä, muutosta. Turhaan haetaan
muutoksen alta oliota, joka muuttuu. Ainoastaan tyydyttääksemme
mielikuvitustamme liitämme me liikkeeseen liikkuvan esineen. Tieteen
silmien edessä liikkumaton yhä enemmän hajaantuu liikkeeksi tai
pakenee yhä kauemmaksi. Mutta jos jäisimme tähän käsitykseen
todellisuudesta, jos pitäisimme ainetta vain ikuisena virtailuna,
kävisivät meidän toimintamme mahdottomiksi; yhdellekään näistä emme
saisi päämäärää. Me tuntisimme kunkin niistä haihtuvan tyhjään mikäli
se lähestyisi päämäärääns

… sigue leyendo gratis en el lector inmersivo de Mirrow.