Leer Sota ja rauha I: Historiallinen romaani online gratis (en finés)

"Sota ja rauha I" by graf Leo Tolstoy is a literary work published in 1869. Set during the Napoleonic Wars, it chronicles the French invasion of Russia through five interlocking narratives following different Russian aristocratic families. The work blends fictional storytelling with philosophical discussions about history, war, and power. Tolstoy drew from historical records, interviews, and his own military experience to create this epic portrait of Napoleon's impact on Tsarist society, which remains an internationally praised classic of world literature. (This is an automatically generated summary.)

Así empieza

-- Mitenkäs kävi, ruhtinas, Genuasta ja Luccasta tulikin vain
Bonaparten perheen maatiloja. Ei, varoitan teitä, jollette minulle
sano, että meille syttyy sota, jos vielä puolustelette kaikenlaisia
hävyttömyyksiä, kaikenlaisia tämän anttikristuksen julmuuksia (tosiaan,
uskon, että hän on anttikristus), -- niin en teitä enää tunne, ette
enää ole ystäväni, ette enää ole uskollinen orjani, kuten sanotte.
Mutta, tervetullut, tervetullut. Huomaan, että teidät peloitan, istukaa
ja kertokaa.

Näin puheli heinäkuussa 1805 tunnettu Anna Pavlovna Scherer, keisarinna
Maria Fjeodorovnan hovineiti ja uskottu, ottaessaan vastaan arvokasta
ja mahtavaa ruhtinas Vasilia, joka ensimmäisenä oli saapunut hänen
illanviettoonsa. Anna Pavlovnalla oli muutaman päivän ollut yskänköhää,
hänellä oli katarri, kuten hän sanoi (katarri oli siihen aikaan uusi
sana, jota vain harvat käyttivät). Kirjelappuihin, joita punaisiin
puettu palvelija aamusella oli kuljetellut, oli kaikkiin eroituksetta
kirjoitettu:

"Jollei teillä, kreivi (tahi ruhtinas), ole tiedossanne jotain
parempaa, ja jollei illan vietto sairas raukan luona teitä aivan
peloita, niin olen iloinen nähdessäni teidät luonani tänään seitsemän
ja yhdeksän välillä. Annette Scherer."

-- Oi, minkälainen kauhea hyökkäys! -- vastasi ruhtinas, vähääkään
hämmentymättä tällaisesta vastaanotosta. Hän astui huoneisiin
kultaompeleisessa hovipuvussaan, pitkissä sukissa ja solkikengissä,
tähdet rinnassa ja kirkas ilme litteällä naamalla.

Hän puhui ranskaa, tuota pyöristettyä hienon hienoa ranskaa, jota
iso-isämme puhuivat, ja jolla he ajattelivatkin, noine hiljaisine
suojelevine äänenpainoineen, jotka ovat ominaisia ylä-ilmoissa ja
hovipiireissä vanhentuneille vaikutusvaltaisille miehille. Hän astui
Anna Pavlovnan luo ja suuteli hänen kättään, taivutti h

… sigue leyendo gratis en el lector inmersivo de Mirrow.