Leer Peukaloisen retket villihanhien seurassa online gratis (en finés)

"Peukaloisen retket villihanhien seurassa" by Selma Lagerlöf is a children's novel published in 1906-1907. When fourteen-year-old Nils Holgersson is mysteriously transformed, he embarks on an extraordinary journey across Sweden with a flock of wild geese. Originally commissioned as a geography textbook for Swedish schools, this tale blends adventure and education as young Nils discovers his country's landscapes, legends, and natural wonders from an entirely new perspective. The story has become a beloved classic of children's literature, translated into over forty languages. (This is an automatically generated summary.)

Así empieza

Mustia rottia ja harmaita rottia

Lounaisessa Skoonessa, lähellä meren rantaa, on vanha linna, jonka nimi
on Glimmingehus. Se on korkea, suuri ja luja kivirakennus, joka näkyy
peninkulmamääriä tasangon yli. Se ei ole kuin nelikerroksinen, mutta
kuitenkin niin valtava, että tavallinen, samalla pihalla seisova
asuinhuone on niinkuin pieni lasten leikkimökki sen rinnalla.

Suuressa kivilinnassa on niin paksut ulkoseinät ja väliseinät ja
kattoholvit, että sen sisässä tuskin on tilaa millekään muulle kuin
noille paksuille muureille. Porraskäytävät ovat ahtaat, eteiset pienet
ja huoneita vähän. Jotta seinät pysyisivät lujina, on vain pieni määrä
ikkunoita tehty yläkertoihin ja alakerroissa ei ole ollenkaan
ikkunoita, ainoastaan aukkoja. Entisinä sota-aikoina olivat ihmiset
yhtä iloissaan saadessaan sulkeutua tuommoiseen vahvaan ja mahtavaan
rakennukseen kuin me nyt olemme kömpiessämme turkin sisään paukkuvassa
pakkasessa, mutta kun hyvä rauhan aika taas tuli, he eivät enää
tahtoneet asua vanhan linnan pimeissä ja kylmissä kivisaleissa. He
olivat jo aikoja sitten hylänneet suuren Glimmingehusin ja muuttaneet
asuntoihin, jotka ovat semmoisia, että valo ja ilma voi päästä niihin.

Siihen aikaan kun Niilo Holgerinpoika kierteli maailmaa villihanhien
seurassa, ei siis ollut ihmisiä Glimmingehusissa, mutta silti ei sieltä
puuttunut asukkaita. Katolla asui haikarapari suuressa pesässä,
ullakolla eleli pari kissapöllöä, salakäytävissä riippui yökköjä,
keittiön uunissa asui vanha kissa, ja alhaalla kellarissa oli parisataa
vanhaa mustaa rottaa.

Muut eläimet eivät juuri anna suurta arvoa rotille, mutta
Glimmingehusin mustat rotat olivat poikkeuksena. Heistä puhuttiin aina
kunnioittavasti, sentähden että he olivat osoittaneet suurta
urhoollisuutta taistellessaan vihollisiaan vastaan ja

… sigue leyendo gratis en el lector inmersivo de Mirrow.