Leer Papin tytär online gratis (en finés)

"Papin tytär" by Juhani Aho is a novel written in the early 20th century. The book centers around a young girl named Elli, who is full of curiosity and spirit, exploring her world from childhood experiences to the thresholds of growing up. It delves into themes of childhood innocence, familial relationships, and the societal expectations placed on young girls in a rural setting. At the start of the novel, we are introduced to Elli, a lively girl who enjoys climbing to the roofs and observing the world below. Her adventures as she explores her surroundings are met with both joy and reprimand from her mother, showcasing the tension between her desire for freedom and the constraints of her upbringing. As the narrative progresses, we see Elli's evolving character and her deep longing for independence, contrasted with her mother's worries about discipline and societal norms. This opening portion sets the stage for a thoughtful exploration of growing pains, the quest for personal identity,

Así empieza

Elli oli hänen nimensä.

Jo pienenä teki hänen mielensä tikapuille kiivetä, ensin alimmalle
piille, sitten piitä ylemmä, yhtä piitä, kahta, ja määrä oli päästä
neljännelle piille, joka oli paksumpi kuin muut. Ja sieltä sitten
katsella alaspäin keittiön rappusille, jossa kerjäläislapsia
leikitteli, ja eteenpäin pihamaata pitkin, jonka keskellä Musti makasi
käppyrässä. Kupeille ei nähnyt, kun oli toisella puolen porstuan seinä
ja toisella kellarin pääty. Ylemmä ei uskaltanut, vaikka olisi vähän
matkan päässä ollut toinen pii, yhtä paksu kuin neljäs, ja sieltä olisi
jo kellarin katon yli nähnyt. Eikä saanut tässäkään kauan iloita.
Lapsentyttö huomasi ja sieppasi alas ja retuutti pois, eikä kimakka
itku auttanut.

Mutta kun ikä jatkui, ja pääsi tytöstä erilleen, niin piitä
korkeammalle joka päivä. Tuo toinen paksumpi pii oli kahdeksas, ja se
oli kellarin harjan tasalla. Siitä varovasti kellarin katolle,
syrjäsittäin, sydänalassa vähäinen vavistus, että jos äiti näkee ja
huutaa pois. Mutta ei äiti nähnyt eivätkä lapset rappusilla. Ja kun
kerran kellarin katolle pääsi, niin sieltä ei kukaan nähnyt, ja siellä
saattoi olla kuinka kauan tahansa, luisulla katolla lämpimässä
paisteessa.

Ja jopa näkyi maailmaa sinne! Vo-ooi! Ja vaikka minnepäin! Rakennuksen
päitse järvelle päin venheranta kokonaan ja venheet teloiltaan ja
nuottakota. Niityn rannassa mies vielä, joka käesteli Lahnalahdessa,
venheen kokassa pikkuinen tyttö. Tuolla edempänä sitten, toisella
puolen järven, Iinmäen korkeat kukkulat, jonne päivä paistoi ja josta
näkyi taloja ja kellertäviä peltoja.

Pihamaan ja puutarhan yli oli maantielle päin peltoja aina kirkolle
saakka. Maantietä ei näkynyt korkean ruispellon takaa, mutta maantien
kohdan arvasi aidan seipäistä ja nousevasta pölystä ja ajavain päistä.
Olisi tehnyt mi

… sigue leyendo gratis en el lector inmersivo de Mirrow.